Jälleen kerran mukana on kaikki kirjoitusvirheet yms. Olenpa muuten ollut ahkera kirjoittelija, Suomi24ltä löytyy myös Lizahin ja Gabriellen tarinat, jotka olen kirjoittanut (eri nimimerkeillä tosin.) Mutta tässä tarina.

"Nevada, voisitsä mennä sun kavereille tänään illalla?" Dakota kysyi pikkusiskoltaan. Nevada katsoi teini-ikäiseen siskoonsa kummeksuen. "Miks? Sun piti vahtia mua kun äiti ja isi on siellä ihmeen juhlissa", Nevada muistutti. Dakota huokaisi tympääntyneesti. "Nev.. Sä et taida tajuta. Mä aion pitää juhlat, tai siis mä pidän juhlat, ja sun pitäis nyt lähtee. Vieraat tulee kohta", Dakota sanoi pikkusiskolleen. Hänellä oli tiukka, määräävä ilme. "Mut kaikkien vanhemmat on siellä juhlissa ja ne on mummoillaan tai jossain muualla", Nevadan ilme oli surkea, mutta sitten sen koveni. "Sä et sais pitää juhlia, kun äiti on poissa", hän sanoi. Dakota naurahti. "Aijaa?" hän kysyi pilkallisesti. "Et sais pitää juhlia.. Sä joudut arestiin, mä kerron äitille ja se suuttuu sulle ja..." Nevada uhkasi. Dakotan itsevarma ilme värähti hiukan. Tyttö kumartui sisarensa puoleen. "Haluutsä olla täällä?" hän kysyi hiljaa. "Joo, sä et saa pakottaa mua pois", Nevada vastasi. "Sä saat jäädä kotiin jos lupaat, ettet kerro näistä juhlista", Dakota sanoi tiukasti, "Lupaatko ettet kerro?" Nevada mietti hetken. Mä pääsen isosiskon hienoihin juhliin.. Jes! hän ajatteli. "Okei, mä lupaan", hän lupasi. Dakota pörrötti hänen hiuksiaan. "Hyvä tyttö", hän sanoi ja katosi keittiöön.

Upean kartanon ovesta tunki sisään nuoria muovikasseja kädessään. He nauroivat ja juttelivat keskenään. Pojat kertoivat toisilleen rivoja juttuja. Nevada istui yläkertaan viebillä portailla ja katseli nuorisoa. Hän oli ainut lapsi teinien seassa. Oikeasti Nevadaa pelotti, mutta hän ei antanut sen näkyä, sillä se oli ensimmäinen kerta isosiskon juhlissa. Pelko sia väistyä uuden kokemuksen tieltä. "Hei Dakota!" joku poika huusi väkijoukon keskeltä Nevadan siskoa. Dakota ilmestyi näkyviin tanssivien simien keskeltä. "Moi Darren", tyttö tervehti poikaa äänellä, jota Nevada ei koskaan ollut kuullut. Se oli jotenkin erilainen, se ei kiltin isosiskon ääni. Nevadaa puistatti kuulla se ääni. Joku käänsi pauhaavaa musiikkia vielä kovemmalle ja hän katsoi parhaaksi siirtyä yläkertaan, pois juhlivien teinien tieltä.

Nevada astui omaan huoneeseensa. Siellä oli ihanan viileää, sillä ikkuna oli ollut auki. Nevada sulki oven, että saisi olla rauhassa. Hän istahti muhkealle nojatuolille. Ajatukset pyörivät hänen päässään. Ei ollut kovinkaan hienoa olla kaupunginjohtajan tytär, tai varsinkaan kuuluisan kokin tytär. Eikä asiaa todellakaan helpottanut naapuruston rikkaimmalla alueella asuminen. Vanhemmat olivat poissa melkein koko ajan ja hän joutui elämään siskonsa kanssa melkein kahdestaan. Nevada tiesi, että Dakota piti useinkin tällaisia juhlia. Nämä olivat hänen ensimmäiset juhlat, joissa hän sai olla mukana. Nevada tiesi, ettei hän ikinä tahtoisi olla niissä kunnolla mukana, bailata ja juoda. Juoda.. Ajatus kylmäsi tytön mieltä. Alkoholia, yäk, aivosolujen tuhoajaa..

"Sä oot ihana", Darren kuiskasi humaltuneen Dakotan korvaan. Poika oli itsekin melkoisessa hiprakassa. Dakota hihitti hervottomasti pojan lauseelle. Hän nielaisi ennen kuin vastasi jotain epäselvää. Yhtäkkiä tyttö suuteli poikaa. Suudelma oli limainen ja himokas, mutta kun tyttö lopetti suudelman, poika halusi heti lisää. Hän suuteli tyttöä takaisin. He nuolivat kalliilla samettisohvalla toisiaan tajuamatta mitä oikeasti tapahtui. "Dakota?" Nevada huudahti tukahtuneesti nähdessään sisarensa. Sisko ei nähnyt eikä kuullut mitään, jatkoi vaan suuteluaan. Ei olisi pitänyt laskeutua alakertaan, Nevada ajatteli hädissään. Häntä oksetti. Tytön oli pakko päästä ulos, pois örveltävien teinien luota..

Nevada nyyhkytti hiljaa talon portailla. Hän oli nähnyt Dakotan humalassa ja suutelemassa poikaa. Se on ihan normaalia, hän rauhoitteli itseään, mutta ajatus tuntui väärältä. Tekikö sisko tätä usein? Nuoliko hän poikia usein? Nevada nyyhkäisi taas. "Minä en tahdo kasvaa teiniksi", hän kuiskasi hiljaa yöhön, "minä en tahdo.." Ettei minulle käy samalla tavalla, hän vielä mietti mielessään.

***

Nevadan takaa kuului kolaus ja talon ovesta tunkeutui teinejä. Nevada hypähti ketterästi pois heidän jaloistaan. Hän odotti, kunnes teinilauman viimeinenkin oli tullut ovesta ja pujahti sitten sisään. Talo oli hurjiin bileisiin nähden pysynyt siistinä; mitä nyt pari taulua repsotti ja tyhjiä kaljatölkkejä lojui lattialla. Nevada huokaisi syvään ja inhoten nosti yhden tölkeistä ja vei sen roskikseen. Häntä puistatti. Nevadaa väsytti ja häntä ihmetytti, missä Dakota oli. Nevada päätteli, että sisko oli jossakin suunnattoman suuren kartanon toisessa päädyssä luultavasti siivoamassa paikkoja. Tyttö haukotteli ja raahautui rappuset ylös. Hän meni suoraan huoneeseensa, rojahti sänkyynsä ja nukahti saman tien.

Nevada aukoi hitaasti silmiään. Auringon valo tunki ikkunasta sisään. Alakerrasta kuului kolinaa. Äiti ja isä on tulleet kotiin, Nevada ajatteli, ja ne läksyttää Dakotaa.. Nevada hymyili hiukan.. Siskoa ei ikinä rangaistu mistään, eikä kyllä häntäkään, mutta ehkä sille on tullut nyt muutos.. Nevada nousi pirteämpänä ja vaihtoi päälleen arkivaatteensa, suloisen valkoisen hameen ja sinisen neuletakin. Sitten hän lähti alakertaan. Siellä tuoksui räiskäleet. Nevada astui kauniiseen keittiöön. Hänen isänsä paisteli laulellen räiskäleitä. "Hei pikku enkelini!" mies tervehti hymyillen. Nevada naurahti hiukan ja istui pöytään. Isä kutsui häntä enkeliksi ja Dakotaa keijuksi. "Miks sä teet räiskäleitä?" hän kysyi samalla kun hänen isänsä kattoi lautasia pöytään. "Etkö muista? Dakotalla on synttärit, hänestä tulee aikuinen.. Voitko kuvitella! Meidän pikku keijustamme!" mies vastasi innoissaan. Nevadan suu loksahti auki. Miten hän oli saattanut unohtaa sisarensa kahdeksantoistavuotissynttärit! "Niin.. Sitten.. Sehän muuttaa sitten pois", Nevada mietti ääneen ja survoi haarukkansa räiskäleeseen. "Niinhän se tekee, talokin on jo valmiina", isä vastasi. Hän oli erinomaisella tuulella. "Kas, sieltähän äityliini ja päivänsankarikeijuliini tulee", miehen kasvot oikein säteilivät väsyneen näköisen Dakotan ja vielä väsyneemmän näköisen äidin astuessa keittiöön. Isä säntäsi lapsensa luo ja rutisti tätä kunnolla. "Oi minun keijuni!" hän sanoi ja halasi sitten vaimoaan. "Sinun lapsesi kasvaa tänään oikein miehen ikään, tai tässä tapauksessa naisen", hän sanoi ja moiskautti suukon naisen huulille. Äiti hymyili ja suuteli miestään sitten myös. "Ja meidän pikku enkelimme kasvaa huomenna teiniksi.." hän sanoi sitten. Nevada hämmästyi taas. Hän oli unohtanut tämänkin tapahtuman. Perhe kerääntyi pöydän ääreen nauttimaan aamuateriansa loppuun.

Illalla talo oli taas porukkaa täynnä. Serkut ja isovanhemmat olivat automaattisesti paikalla, kuten myös naapurit, jotka olivat tulleet maankuulun kokin ruokien toivossa juhliin. Myös pari Dakotan kaveria oli paikalla. He istuivat ja nauroivat yhdessä loisteliaan olohuoneen nurkassa sekä katselivat muiden juoruamista. Nevada leikki nuorimman serkkunsa, vielä taaperoikäisen Gregin kanssa. Nevadaa jännitti. Kun sisko muuttaisi pois, hän saisi olla yksin talossa.. Tai joutuisi olemaan yksin talossa. "Hei, tule puhaltamaan kynttilät, keijuseni!" isän ääni kantautui kauniin syntymäpäiväkakun takaa. Dakota suoristautui ja käveli kauniisti hymyillen kakulle. Vieraat kerääntyivät kakun ja Dakotan ympärille hurraamaan ja puhaltamaan pilleihin. "Toivo jotain, Dakota!" isä huudahti kun Dakota kumartui puhaltamaan kynttilöitä. Tyttö pysähtyi hetkeksi miettimään. Sitten hän puhalsi.

Nevada katseli aikuista siskoaan. Dakota oli nyt muuttamassa omaan taloon ja he eivät enää olisi yhdessä niin usein. "Mä soitan sulle niin usein kun voin", Dakota lupasi taksin kurvatessa pihaan. Sisarukset halasivat. "Mä tuun huomenna katsomaan kun sä kasvat", Dakota huusi vielä ennen kuin astui taksiin. Nevada katsoi haikeana kauas katoavan taksin perään.

***

Nevada heräsi ja kuunteli suuren talon ilmastoinnin hiljaista kohinaa. Paljon kello on? hän mietti unissaan. Ulkona oli vielä pimeää, joten oli varmasti yö. Nevadaa janotti ja hän nousi sängystään. Lattia tuntui viileältä jalkojen alla. Tyttö käveli wc:hen ja valutti vettä lasiin mahdollisimman hiljaa, ettei vain herättäisi viereisessä makuuhuoneessa nukkuvia vanhempiaan. Nevada katsoi kalpeita kasvojaan peilistä. Huomenna hän kasvaisi teiniksi. Ajatus kylmäsi hänen mieltään. Nevada hymyili peilikuvalleen. "Huomenna olet iso tyttö, siis vanhempi", hän kuiskasi naurahtaen kuvajaiselle.

"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..." Nevadan korviin kantautui kaunis, rauhallinen ääni, johon yhtyi rosoisempi, ei niin kaunis ääni ja kolmas epävarma ääni. Nevada avasi silmänsä. "Onnea pikku enkeli!" isä huudahti ja kumartui suukottamaan tyttöä. "Nousehan jo, kohta syödään kakku ja sinä kasvat", äiti hymyili rohkaisevasti. "Nyt on aamu", Nevada sanoi tyhmästi, "Ei nyt syödä kakkua." Hän käänsi päänsä kohti Dakotaa. "Nyt syödään kakkua, vaikka on aamu", Dakota hymyili. Nevada nousi sängystä ja nyrpisti nenäänsä. "En mä halua, ei ole nälkä", hän ilmoitti. Äiti ja isä nauroivat. "Vaihda vaatteesi ja tule sitten alakertaan", äiti sanoi ja astui muu perhe perässään pois Nevadan huoneesta. Nevada sulki oven ja lysähti sängylle. En tahdo kasvaa, hän ajatteli, en ole vielä valmis.

"Puhalla!" isä sanoi hellästi Nevadalle, pikkutytölleen. Nevada asettui hyvään puhallusasentoon kakun eteen ja yritti näyttää iloiselta. Hän puhalsi kynttilät tomerasti sammuksiin ja tunsi muutoksen ruumiissaan. "Oi, enkelistähän tuli oikea kaunotar!" isä huudahti iloisena ja halasi Nevadaa. Hän tirautti pari suurta kyyneltä ja selitti jotakin epäselvää. Nevada hymyili. Isä aina näytti tunteensa selvästi, kun taas heidän äitinsä oli kovapintainen, johtuen kai ammatista. "Onnea, pikkusisko", Dakotakin hymyili ja halasi sisartaan, "Sä et ole enää pikkuinen." Nevada hymähti ja kuiskasi: "Mä haluisin olla vielä pieni." Dakota irrottautui halauksesta ja tiesi, ettei möläyttäisi asiaa vanhemmille. "Hei, kaikki on hyvin, elämä jatkuu ja niin poispäin", hän vastasi siskolleen. "Mutta nyt mun pitää mennä", hän jatkoi ja käveli rivakasti ulko-ovelle, "mun työt alkaa tänään. Sisko, pidä lippu korkealla." Dakota hymyili valloittavasti ovenraossa, vilkutti ja sulki oven. "Minunkin täytyy mennä", äiti katsahti kelloon. "Ja minunkin. Mutta enkeli, olethan sinä jo niin vanha että selviät yksin", isäkin sanoi. "Kaipa mä oon", Nevada vastasi tuskin kuuluvasti. Isä naurahti. "Kyllä sinä selviät. No mehän tästä äitylin kanssa lähdetään. Heippis peippis!" isä lirkutteli tapansa mukaan. Nevada heilutti kättään. Hetkessä talo oli aivan hiljainen ja Nevada ensimmäistä kertaa aivan yksin kotona.

***

Nevadan askeleet kaikuivat tyhjässä talossa. Hän kiersi koko kartanon, joka ikisen huoneen ja komeron kuin etsien jotakuta, jolle puhua. Loppujen lopuksi hän tyytyi kuuntelemaan radiosta tyhjänpäiväisiä juttuja. Nevada tunsi olonsa pettyneeksi ja hyvin yksinäiseksi. Hän ei ollut ikinä saanut paljoa huomiota vanhemmiltaan, sillä nämä työskentelivät aina. Sisko oli toiminut ystävänä ja salaisuuksien pitäjänä ja suuressa määrin myös huoltajana, mutta nyt hän oli muuttanut pois. Nevada sulki radion ja päätti lähteä ulos.

Nevada käveli ympäri etupihaa. Ei ollut mitään tekemistä, ei edes puutarhatöitä. Puutarhurit hoitivat työnsä erinomaisesti, jokainen pensas oli siisti ja kukat kukoistivat. Tyttö huokaisi ja istahti nurmelle katselemaan pilviä. Ilta-aurinko lämmitti hänen kasvojaan suloisesti ja häntä väsytti. Ohi kulki pari teini-ikäistä poikaa ja he huomasivat Nevadan. "Nukutsä?" toinen huusi hänelle ja pojan kaveri rämähti nauruun. Nevada hätkähti. Hän oli ollut aivan unen ja valveen rajalla. Hän suoristi ryhtiään ja huusi takaisin: "Enkai mä pihalla nuku?" Pojat katsoivat toisiaan. "Ai, me luultiin", toinen vastasi mukamas napakasti. Pojat tulivat lähemmäs Nevadaa. "Hei, sähän oot Nevada!" toinen poika tajusi yhtäkkiä. Nevadakin tunnisti pojat. He eivät olleet paljoa häntä vanhempia. "Joo?" Nevada sanoi ja nousi seisomaan, "Mitä siitä?" Pojat kääntelivät päätään arvostelevasti. Nevadaa punastutti moinen tarkastelu. "Sä oot kasvanu.." toinen poika sanoi mietteliäästi samalla kun toinen mutisi: "Ei paha, ei paha.." Nevada nyökkäsi. "Kyllä mä kasvanu oon", hän sanoi. "Onks sulla jotain tekemistä? Jos ei niin lähetkö mukaan?" pojat kysyivät. Nevada nyökäytti päätään. Vanhemmat eivät varmaan tulisi kotiin vielä moneen tuntiin. Kolmikko lähti yhdessä kohti naapuruston keskustaa.

"Tää on meijän hengailupaikka", toinen pojista, Frediksi paljastunut tummatukkainen esitteli roskapönttöjä erään ravintolan takana. Nevada nyökäytti taas päätään. "Just", hän sanoi. Eikö ne olleet parempaa paikkaa hienostonaapurustosta löytäneet? "Tänne on tulossa lisää jengiä", Fred ilmoitti hetken päästä, kiusallisen hiljaisuuden päätteeksi. "Joo, istu ja tee olos mukavaks", toinen poika, Danny, kehotti Nevadaa. Tyttö istahti penkille roskiksien välissä. "Mitä me tehdään?" hän kysyi. "Hengataan, haukutaan mummeleita, pressaa ja kaupunginjohtajaa..." Fred sanoi välinpitämättömästi ja tajusi sitten vasta, että Nevada oli kaupunginjohtajan tytär. "En mä tarkottanu, ei me oikeesti haukuta kaupunginjohtajaa... Mä vaan sanoin", hän korjasi kiireesti erehdyksensä. "Ei se mitään.." Nevada sanoi. Hänestä olisi ollut lohduttavaa kuulla hiukan moitteita täydellisestä äidistään. "Hei, tuolta sitä populaa tulee", Danny huudahti yhtäkkiä. Nevada kääntyi katsomaan, ja hänestä tuntui, että hän ei kuulunut joukkoon.

***

Nuorilla oli yllään mustaa ja heidän hiuksensa oli nostettu ylös irokeesikampaukseen. Heidän vaatteistaan roikkui niittejä ja hakaneuloja ja meikit olivat tummat jopa pojilla. Yhdellä tytöllä oli paljon lävistyksiä. Nevada mietti hetken. Mitä hän täällä teki? Hän, barbinuken klooni pitkine blondeine hiuksineen ja taivaansinisine silmineen ja vaaleanpunaisine vaatteineen täysin ilman meikkiä? Nevada punastui kun lävistetty tyttö katsoi häntä röyhkeästi suoraan silmiin. Tyttö oli oikeastaan aika kaunis, hänellä oli sirot kasvot ja suuret silmät. "Tääks se uus typy on, Freddie? Aika..." tyttö aloitti hauskan kuuloisella murteella, joka ei sopinut tytön ulkonäköön. "Söpö. Joo tiedän ja se se on, Hailey", Fred jatkoi. "Ainiin, pitäis varmaan esitellä teidät?" Danny mutisi kyllästyneesti. Nevada huomasi, että poika vilkuili kateellisesti Frediä ja ihastuneesti Haileytä. "Joo. Hailey, Nevada, Nevada, Hailey", Fred esitteli. Nevada ojensi kätensä kätelläkseen. Hailey katsoi epäillen kättä mutta puristi sitten sitä nopeasti. "Toi on Sonya, ja nää kaks on Eddie ja Lisa-Marie", Hailey esitteli loputkin nuoret. "No mitäs tehtäis?" Danny kysyi katse liimaantuneena Haileyhin.

Nevada käveli pimeässä sisään kotiinsa. Vanhemmat olivat yhä poissa. Tyttö hoiperteli wchen ja katsoi itseään peilistä. "Mä en kuulu sinne", hän kuiskasi peilikuvalleen. Et vielä, hän huomasi ajattelevansa, mutta kohta.. Nevada puristi silmät kiinni ja nojasi lavuaariin. Tahdonko kuulua joukkoon vai en? Tahdonko vai en? Nevada avasi silmänsä. Teini-ikä oli hankalaa aikaa. Hän horjahti väsymyksestä ja kiiruhti omaan sänkyynsä.

<><><>

Nevadalla oli karmea nälkä. Hän nousi vuoteestaan. Hän oli laihtunut kuukausien aikana ja mustat vaatteet saivat hänet näyttämään entistä laihemmalta. Hän heilautti mustia hiuksiaan ja sitaisi ne huolettomalle poninhännälle ja vaihtoi päivävaatteet päälleen, mustan lyhyen minihameen sekä pienen topin, joka paljasti hänen vatsansa ja kauniin napakorun. Nevada oli kokenut täydellisen muutoksen. Vanhemmat eivät oikeastaan olleet huomanneet sitä, kehuivat vain tytön kapinallista ulkonäköä ja luonnetta sekä omaa tahtoa. Nevada meikkasi vielä, laittoi paksusti mustaa huulipunaa ja rajasi silmänsä mustalla. Silmät.. Ne olivat ainut osa tytöstä, josta vielä näki hänen edellisen minänsä. Nevada sipsutti alakertaan syömään vähän muroja.

***

Nevada kaivoi kaapista maitoa murojensa kyytipojaksi. Hän vilkaisi kelloon. Koulubussi tulisi pian. Tylsää, hän ajatteli. Koulu ei ollut kiinnostanut pitkään aikaan tyttöä, vaikka hän pienenpänä oli ollut todellinen hikipinko. Nevada heitti puolet muroista pois, vaikka hänellä oli kamala nälkä. Koulubussi ajoi pihaan. Nevada katsoi pitkään ajoneuvoa ja mietti, jäisikö sittenkin kotiin. Lopulta hän päätti lähteä kouluun, sillä kotonakaan ei olisi mitään tekemistä.

"Sä näytät aika nuutuneelta", Hailey sanoi Nevadalle tervehdykseksi. Nevada istui tytyön viereen bussin perälle. Pienemmät koululaiset vilkuilivat uteliaasti ja hiukan pelokkaasti taakse nähdäkseen tytöt. "Joo, nukuin vähän huonosti", Nevada vastasi ja käski pienempiä katsomaan eteenpäin. Hän ei sanonut sanaakaan siitä, ettei ollut oikeastaan syönyt. Hailey ihaili hänen laihuuttaan, eikä Nevada halunnut paljastaa sen salaisuutta. "No mites se nyt silleen?" Hailey kysyi ja katsoi hassusti pää kallellaan Nevadaa. "Ääemmäätiiääähhhh", Nevada haukotteli. Hailey nyrpisti nenäänsä. "Sun henkes haisee", hän sanoi. Nevada nyökäytti päätään ja sulki silmänsä levätäkseen hetken.

Nevada ja Hailey kulkivat aina yhdessä, mutta ystäviä he eivät oikeastaan olleet. He eivät tunteneet toisistaan kuin ulkokuoren. Molemmat tytöt olivat luonteeltaan ulospäin epämiellyttäviä ja kapinallisia, kuten ulkonäöltäänkin. Nevada usein mietti, miksi he olivat sellaisia, ja miksi he eivät olleet ystäviä, jakaneet salaisuuksiaan ja ongelmiaan.

Koulupäivä sujui häiriöittä. Nevada nukkui tunnit eikä opettajilla ollut mitään valittamista häiritsevästä tuntikäyttäytymisestä. Nevada istui taas bussissa Haileyn vieressä. "Onks tänään mitään suunnitelmia?" hän kysyi. Hailey pudisti päätään. "Sonya ja Eddie on kahestaan ja Fred ja Danny viettää Dannyn pikkusiskon synttäreitä", hän kertoi kyllästyneesti. Voi ei, Nevada ajatteli, mä joudun olemaan tänään yksin... Hän ei ollut ikinä ollut hengailemassa Haileyn kanssa kahdestaan ja hän epäili, että tyttö kaipasi kunnon joukkoa ympärilleen, että hän tuntisi olonsa vahvaksi. "Mut sähän voisit vaikka tulla meille", Nevada kysyi arasti. "Teille? En mä oo ikiin ollu teillä eikä siellä oo jengii.." Hailey hämmästyi ja alkoi selittää kaikenlaista. "Me voitais tutustui paremmin tai jotain", Nevada jatkoi. Hän oli varma, ettei Hailey suostuisi. "No jaa.. Kaipa mä voisin tulla", Hailey sanoi hitaasti. Nevadan suu loksahti auki. "Okei.. Hyvä", hän änkytti hämmästyneenä mutta iloisena. Ehkä heistä voisi tulla oikeat ystävät...

***

Nevada ja Hailey astuivat sisään taloon. Ulkona oli ollut melko kuuma, mutta sisällä talossa ilmastointi oli tehnyt tehtävänsä ja tytöt saivat nauttia viileydestä. "Teillähän on hieno talo", Hailey tuhahti hassulla murteellaan. Nevada heilautti päätään. "Mä vaihtaisin sen heti vaikka ulkovessaan, jos mä siten saisin enemmän huomioita mun vanhemmilta", hän sanoi ja hämmästyi omaa lausahdustaan. "Ai täh?" Hailey katsoi kummastuneena Nevadaan. "Ei kun mä vaan tarkotin että vanhemmat vois muuttaa vaikka ulkovessaan, että mä voisin pitää bileitä", Nevada korjasi änkyttäen. "Ai jaa", Hailey katsoi epäillen Nevadaan. "Onko sulla jano?" Nevada kysyi reippaasti ja johdatti Haileyn keittiöön ja kaatoi hänelle mehua. Mikä moka, hän ajatteli, munhan piti olla kova.. Eikä paljastaa, että mä vaan kaipaan huomiota vanhemmiltani..

Nevada vei Haileyn omaan huoneeseensa ja huomasi heti tehneensä toisenkin suuren mokan. Huoneessa oli pehmeitä ja pörröisiä nallekarhuja ja pastellisävyiset verhot. Hailey kohotti kulmiaan istuessaan Nevadan työpöydän tuolille. "Aika hieno huone", hän sanoi samalla kun antoi katseensa kiertää valoisassa huoneessa. "Ääh, ei oo ollu aikaa remontoida", Nevada vastasi vähättelevästi, mutta kirosi mielessään raskaasti. "Ei kun oikeesti, hieno huone", Hailey katsoi suoraan Nevadan silmiin. "Oikeesti?" Nevada kysyi. Hailey nyökkäsi. "Tiedätkö miks mä oon tällänen goottipunkkarityyppi?" Hailey kysyi. Nevada kohautti harteitaan. "Koska mä haluun huomiota. Ihan niinkuin säki sanoit", Hailey jatkoi. Hänen silmänsä kimaltelivat. "Miks sä et saa huomiota?" Nevada kysyi tyhmästi. "Mun vanhemmat asuu muualla, mä asun yksin. Tälläsessä hienossa kartanossa ihan yksin", Hailey kertoi. Nevada nyökkäsi. "Musta tuntuu ihan samalta", hän sanoi, "paitsi että mun vanhemmat vaan työskentelee koko ajan." Hailey painoi päänsä ja hänen käsilleen tipahti pari kajalin mustaamaa kyyneltä. "Hei, älä itke.." Nevada hätääntyi. Hä oli hämmentynyt siitä, kuinka Hailey oli avautunut hänelle ja kuinka herkköä tyttö oikeastaan oli. "En mä itke, mulla meni roska silmään", Hailey sanoi ja kohotti päänsä hymyillen. "Ootsä okei?" Nevada kysyi. "Joo.. Kiitos kun kuuntelit, mun pitää nyt mennä", Hailey nousi tuolista nopeasti. "Ootsä ihan varmasti kunnossa?" Nevada varmisti. "Olen olen, äläkä kerro tästä kellekään", Hailey vastasi ja käveli rappuset alas. Ennen kuin hän astui ovesta ulos hän huusi hyvästit hämmetyneelle Nevadalle.

"Mmm.. Ihana tuoksu", Nevadan isä nuuhki ilmaa astuessaan sisään taloon. Hän käveli keittiöön ja näki Nevadan hääräilemässä hellan äärellä. "Kultsi, mitäs sä kokkailet?" isä kysyi istahtaessaan keittiö kauniisti katetun pöydän ääreen. "Lohta laittelen", Nevada vastasi innoissaan. Isä huomasi, että tyttö oli pessyt tummat meikit pois. "Jaaha", hän vastasi. "Mä olen kutsunut Dakotankin syömään", Nevada kertoi nostaessaan juuri valmistettua lohta pöytään, "sen pitäis tulla kohta. Ja äitikin on tulossa." Nevadan isä nyökkäsi tyytyväisenä. Ovikello soi ja hän kiiruhti avaamaan. "Dakota! Mitä kuuluu?" isä halasi vanhinta tytärtään rivakasti. Dakota nauroi. "Mä kerron kaiken samalla kun syödään", hän sanoi ja irrottautui halauksesta. Äitikin tuli samalla oven avauksella sisään. Pian koko perhe istui pöydän ääressä syömässä ihanaa lohta. Kaikki kiittelivät Nevadaa ruoasta ja hänestä tuntui, että nyt kaikki oli hyvin ja hänestäkin välitettäisiin. Ainakin enemmän kuin Haileystä, jonka vanhemmat eivät välittäneet tyttärestään yhtään.